« Takaisin
19.11.2009 Jari Sarasvuo
Sinua kutsutaan yöhön! Älä suostu.
Halusin ilahduttaa kanssakulkijoita. Suunnittelimme arkkitehti Vertti Kiven kanssa kolme hämäräkytkimellä varustettua kylttiä, joiden viestin vastaanottamisella voi olla elämää ylevöittävä vaikutus.
Itse asiassa kylttien vaikutus on testattu ja toimivaksi havaittu monessa valmennuksessa vuosien ajan.
FEAR LESS – Me pelkäämme niin monia asioita turhaan ja lamaannumme pelkojemme vankina. Millaista elämäsi ja itseilmaisusi voisi olla, mikäli pelkäisit vähemmän? Moni on listannut ahdistuksensa takana piileskeleviä huolia ja havainnut pelkojensa vallan vähenevän, kunhan kauhunsa kohtaa.
LOVE MORE – Moni meistä kantaa kaunaa siitä samasta asiasta, josta hyvinvoiva ihminen osaa kiittää. Me katkeroidumme haasteistamme, ihmisistä elämässämme, opettavista kokemuksista, mahdollisuuksistamme. Meidän tulisi kiittää. Rakkaus ajaa pelon ulos ja tuo tilalle ilon. Kun opettelee rakastamaan vaikeuksiaan ja vaikeita ihmisiä, oppii kiittämään ja kokemaan ihmeenomaista runsautta. Rakkaus on lihas, joka vaatii vastusta, jotta se voisi vahvistua. Rakkaus on verbi, joka kääntyy kiroukseksi ilman uhrauksia. Ja lopulta rakkaus voittaa kaiken.
FIGHT HARDER – Läheskään aina ei riitä, että tekee parhaansa. Usein on tehtävä se, mitä täytyy tehdä. Eikä se ole kasvamista kauheampaa. Kun me pelkäämme vähemmän ja rakastamme enemmän, me jaksamme taistella kovempaa, pidempään ja järkevämmin. Ellei ensin pelkää vähemmän ja rakasta enemmän, kovempaa kamppaileminen kääntyy itseään vastaan. Kun pelon ja kiittämättömyyden demonit ovat kahleissa, taistelusta tulee tyyntä, viisaasti kovaa ja vääjäämättä tuloksekasta.
Olen nähnyt kolmen käskyn varaan rakennetun harjoituksen vaikutukset ihmisten elämässä. Ihmiset paitsi saavat tuloksia, he myös heltyvät, hellittävät ja huojentuvat. Moni on liikuttunut. Moni on hyväksynyt elämänsä tämän hetkiset olosuhteet, jotta voisivat korjata niitä. Useimmat kokevat harjoituksen vapauttavana ja armollisena.
Vuosien kokemus kolmesta käskystä tukenani ripustimme kyltit metsään, ulkoilijoiden iloksi ja inspiraation lähteeksi.
Ja kiitosta on tullut. Ihmiset ovat pysäyttäneet, kätelleet, kiittäneet ja jopa halanneet. Olen saanut kirjeitä, runoja, kannustuksia niin kirjeitse kuin kännykkään.
Päätin jakaa ilon ja inspiraation lähteemme yleisön kanssa laatulehti Helsingin Sanomien kautta. Juttu oli kaunis. Kiittävä palaute moninkertaistui. Marraskuussa ihmiset takertuvat pieneenkin valon pilkahdukseen.
Kunnes kyyniset toimittajat keksivät ansoittaa Espoon kaupungin liikuntajohtaja Mauri Johanssonin. ”Sarasvuon lemmenkyltit ovat laittomia ja Espoo aikoo poistaa ne pururadalta”, kirkui otsikko. ”Kannustaisi mieluummin kotonaan”, tyrmää Mauri Johansson. Jaa, onkohan ihan näin?
Keskustelin johtaja Johanssonin kanssa. Hänellä on erilainen käsitys kylttien laittomuudesta ja erityisesti siitä, mitä hän toivoisi minun tekevän kuin mitä lehteen oli painettu hänen suuhunsa.
Espoon kaupunki ja liikuntajohtaja Mauri Johansson ovat olleet Virpi Kuitusen tukijoita kolme vuotta. Puolen tunnin keskustelun perusteella minäkin epäilen, onko hänen suhteensa kyltteihin ihan lehden ylöspanon mukainen.
Oli miten oli, kyynikkojen kannustamana päätimme siirtää kyltit omille maillemme. Siellä ne eivät hallitsematta ja luvatta ilahduta eivätkä inspiroi ulkoilun ystäviä.
Kyynikot voittivat, taas kerran. Lisääntyikö valon määrä maailmassa näin marraskuussa kyynikkojen tulokulmalla? Paransiko kylttien laittomaksi leimaaminen ihmisten oloa? Rohkaiseeko kylttien tuomitseminen ihmisiä pelkäämään vähemmän, rakastamaan enemmän ja taistelemaan lujemmin?
Miettikää kanssakulkijat, millaiseen yöhön meitä kutsutaan kaiken aikaa. Ei suostuta.