Blogi: Kutsumus on kaunis sana, intohimo soi kauniimpana

Viime syksynä pelotti

Minun piti tehdä päätös. Edessäni oli mahdollisuus, jonka käyttämättä jättämistä saattaisin katua lopun ikäni. Pohdin asiaa monelta kantilta: Mitä tapahtuisi jos epäonnistun? Millä todennäköisyydellä asiat voisivat pidemmällä aikavälillä olla paremmin kuin nyt? Miten lopullisesta valinnasta olisi kyse? Sulkisinko samalla kaikki muut vaihtoehdot pois?

Järki sanoi: älä lähde.

Mutta tiesin tekeväni itseäni kohtaan väärin, jos päättäisin olla yrittämättä. Vähitellen ymmärsin, että päätöksenteon lopullisuus olikin vain harha. Lopulta yrittämättä jättäminen alkoikin tuntua pelottavimmalta vaihtoehdolta. Päätin luottaa intuitioon, jonka viesti oli kaiken aikaa ollut: Anna mennä.

Päätös lähteä hakemaan Trainers’ Housen yrittäjäkumppanuutta ei kuitenkaan ollut helppo. Hyppy tutusta ja turvallisesta epävarmaan pelotti, mutta samalla intohimoisempi tulevaisuus houkutti. Pari edeltävää vuotta osoittautuivat päätöksenteon kannalta hyvin merkittäviksi.

Kutsumustani etsimässä

Suorittaessani tradenomiopintoja Turun AMK:ssa eräs opettajani pyysi jokaista oppilasta valitsemaan itse kurssilla luettavat kirjat. Vasta jälkeenpäin ymmärsin tämän poikkeuksellisen opetusmetodin merkityksen tarinalleni. Valitsemani kolme kirjaa olivat Erik Bertrand Larssenin Paras, Lauri Järvilehdon Upeaa työtä! ja The Mindgymin Hallitse aikaasi. Kirjat luettuani sain kipinän ja aloin tutkia mahdollisuuksia, miten voisin paremmin toteuttaa intohimoani auttaa muita. Päätin alkaa systemaattisesti kehittää osaamistani. Samoihin aikoihin löysin Jari Sarasvuon Yle Puhe -monologit. Sain niistä oivalluttavien ajatusten lisäksi paljon hyviä kirjavinkkejä. Tein lukemisesta voittavan tavan.

Keväällä 2015 puolisoni palatessa työelämään jäin vuodeksi vuorotteluvapaalle kotiin hoitamaan lapsia. Se on ollut elämäni parhaimpia päätöksiä. Uusi arki pakotti pysähtymään ja minulla oli aikaa pohtia mitä elämältäni haluan. Vuorotteluvapaan aikana luin useita kymmeniä kirjoja, kuuntelin Sarasvuon monologit moneen kertaan, perustin Destinautti-sivuston ja osallistuin Strongholdin PVTT- sekä Y4K -verkkovalmennuksiin. Sain aikaan paljon ja tunsin että olen oikealla polulla, vaikka en vielä silloin selvästi nähnyt, mihin tuo polku minut johtaa. Stronghold -heimolta saamani tuen myötä minulle kirkastui jo tässä vaiheessa, minkälainen potentiaali piilee ryhmissä, joissa ihmiset haluavat aidosti tukea toistensa tarinaa.

Sattuma suosii valmistautunutta

Palattuani takaisin työelämään keväällä 2016 näin mainoksen Trainers’ Housen digitaalisesta myynninvalmennuksesta. Lähdin rohkeasti mukaan valmennukseen ja se osoittautui parhaaksi ammatilliseksi valmennukseksi, jonka olin siihen mennessä käynyt. Sain valmennuksesta valtavasti uusia ideoita ja inspiraatiota myyntityöhön. Samalla Trainers’ House jäi pyörimään mieleeni. Niinpä 17.8.2016 illalla nukuttaessani lapsia surffailin netissä ja päädyin hetken mielijohteesta Trainers’ Housen kotisivuille.

Sydän jätti pari lyöntiä väliin, kun huomasin samana päivänä julkaistussa lehdistötiedotteessa tekstin ”…hakee lisää paikallista myyntivoimaa Turkuun.”

Päätin soittaa ja tiedustella asiasta lisää heti seuraavana päivänä – ja nyt olen tässä. Ensimmäisenä työpäivänäni uuden vuoden kickoff-tilaisuudessa tuntui siltä kuin olisin tullut kotiin.

Menestyjän maailmankuvassa ei ole sijaa epäonnistumiselle

Tarinani näin kerrottuna saattaa vaikuttaa siltä, että kaikki on tapahtunut helposti. Totta puhuakseni viimeisen puolen vuoden aikana olen kokenut enemmän pelkoa, epävarmuutta, turhautumista ja riittämättömyyttä kuin koskaan aiemmin. Kaikesta huolimatta tämä on ollut elämäni parasta aikaa ja ehkä juuri siksi, että kaikki todellinen kehitys tapahtuu juuri siellä epämukavuusalueella. Koen tänä aikana oppineeni uusia asioita enemmän kuin vuosiin ja samalla suhde jo tuttuihin asioihin on syventynyt. Päätöstä lähteä yrittäjäkumppaniksi en ole katunut päivääkään, vaikka yrittäjyys on kaikessa epävarmuudessaan ja haasteiden moninaisuudessaan yllättänytkin minut. Olen oppinut voittamaan pelkoni suhtautumalla asioihin siten, että pahinta on, jos ei edes yritä – kun yrität, joko onnistut tai opit.

Tulokset tottelevat tietoista tekemistä ja raikasta tunnelmaa

Seth Godinin viisaita sanoja lainatakseni: “Älä odota täydellistä hetkeä, sitä ei koskaan tule. Aina on oikea hetki. Voit olla valmistautunut, muttet koskaan valmis.” Ei pidä myöskään väheksyä toisten ihmisten merkitystä.

Kun ympärilläsi on samat arvot jakavia ihmisiä, luottamuksen ilmapiiri kasvaa ja kykysi ja halusi ottaa riskejä kehittyy.

Juuri tällaisen ympäristön olen löytänyt sekä linnakkeesta että valmentajien talosta.

Vinkit kutsumuksen löytämiseksi ja pelkojen voittamiseksi

  1. Etsi kutsumustasi ja uskalla unelmoida rohkeasti. Muista kertoa ajatuksistasi myös muille. Vain siten he voivat auttaa sinua manifestoimaan tarinaasi todeksi.
  2. Jos et vielä tiedä mitä haluat, inspiroidu muiden ajatuksista: lue, keskustele, kokeile ja tutki. Kirkasta itsellesi sinulle tärkeät arvot, intohimon kohteet ja asiat joista pidät. Ole avoin, niin kutsumuksesi voi löytää sinut.
  3. Älä turhaudu epäilijöiden arvosteluista, sillä heidän kritiikkinsä avulla sinulle voi syntyä selkeämpi kuva siitä, mitä haluat.
  4. Tunnista totuuden hetkesi ja valitse rohkeasti juuri se vaihtoehto, joka palvelee paremmin päämäärääsi. Se sijaitsee harvoin mukavuusalueella. Muista, että lähes kaikki oppiminen ja kasvu tapahtuu epämukavuusalueella.
  5. Kerää ympärillesi ihmisiä, jotka tukevat tarinaasi. Yksin ei jaksa, pysty, uskalla tai muista. Toimiva tiimi on enemmän kuin osiensa summa.
  6. Älä pelkää epäonnistumista, vaan kokeile rohkeasti. Joko onnistut tai opit. Epäonnistut varmuudella vain jos et yritä.
  7. Älä pidä kiinni päätöksenteon lopullisuuden harhasta. Uuden äärellä on hyvä pohtia sitä mitä saat, eikä vain sitä mitä menetät. Menettäminenkin on harvoin lopullista.
  8. Luota intuitioosi