Blogi: Tapahtui Nordic Business Forumissa 2016

Nordic Business Forum 2016

Varoituksen sananen

Tämä kirjoitus ei noudattele tyypillisen blogin kaavaa – se on pitkähkö, ajoittain vaikea tulkita ja sisältää erittäin vähän punchlinejä ja call-to-actioneita. Siinä suhteessa se toki on hyvin blogimainen, että oikoo matkallaan noin 198 mutkaa. Saattaa viedä ajatuksella luettuna jopa vartin elinaikaasi. Harkitse nyt vielä ennenkuin etenet.

Esipuhe ja kehut Jyrille, Hapelle &a NBF-organisaatiolle

Jaha, päätit ottaa riskin. Lupaan palvella. Mielestäni Nordic Business Forum oli tänä vuonna kaikkien aikojen paras kokonaissisällöltään. Puhujakaarti oli tasalaatuisin ja jokainen puheevuoro sisälsi selkeitä, puhujansa näköisiä ohjeita, siitä kuinka selvitä niin ihmisenä kuin liiketoiminnassakin kiihtyvällä tahdilla muuttuvassa maailmassa. Sitten toisen päivän aikavälillä 12:30-14:30 kuultiin kaksi ensivilahdukselta jyrkästi toisistaaan poikkeavaa esitystä. Ja minulta meni kolme päivää niistä toipumiseen.

Amy Chua ja Seth Godin

Ensin lavalle nousi julkisesti hyvin ristiriitainen Amy Chua, jonka ”Tiikeriäidin taistelulaulu” -teosta on pidetty yhtä aikaa 1. yhtenä kaikkien aikojen parhaista kasvatusoppaista, 2. ihmishirviön lapsenrääkkäysmanuaalina ja 3. arjen raskauttaman äidin selviytymistarinana. Hänen uusin teoksensa ”The Triple Package” kertoo kirjoittajansa mukaan menestyksestä ja siihen kytkeytyvistä ominaispiirteistä ihmisessä. Chua listasi kolme ominaisuutta, jotka hän tutkimuksessaan (jonka rakennetta en tunne) tunnisti menestyjille tyypillisiksi ominaispiirteiksi:

  1. Poikkeuksellisen vahva kokemus omasta erinomaisuudesta, eli korostunut itseluottamus
  2. Syvälle sisäänrakennettu epävarmuus ja riittämättömyyden tunne, joka näkyy pääsääntöisesti hyväksynnän hakemisena – laumaeläimiä kun ollaan
  3. Terve ja harjoitettu suhde impulsseihin

Ottamatta nyt vielä kantaa noihin kolmeen attribuuttiin, niin lavalle pamahti heti perään suuri Seth Godin. Odotukset herraa kohtaan olivat Internetin videosisällön ja kirjojen perusteella tähtitieteellisen massiiviset. Ja kyllähän Seth toimitti. Hieno, humoristinen esitys ihan kieleen saakka lokalisoiduilla kalvosetillä. Myös Godinin esitys piti sisällään samanlaisen tunnistettavan reseptin menestykselle:

  1. Keskeneräisyyden myöntäminen ja haavoittuvuus – Halu ja kyky myöntää, että eilinen ei enää toimi, huominen on haastava ja hommia on tehtävä itsensä kanssa, että kyydissä pysyy
  2. Kyky pysähtyä ja olla täydellisesti läsnä – Kun vauhti kiihtyy, ainoastaan ne, jotka uskaltavat jäädä säännöllisesti katsomaan ja kuuntelemaan muita pärjäävät
  3. Taiteilijan suhde työhön. Godin korosti, että nykyisessä, teollistumisen juurille rakentuvassa maailmassa imperatiivi kaikelle on ”lisää!”. Tähän maailmaan kasvatetut ihmiset ovat taipuvaisia antamaan itsesuojelutarkoituksessa itsestään vain osan, koska ihan kohta joku huutaa ”lisää!”. Samalla nimen omaan taiteilijoissa Godin on tunnistanut kyvyn laittaa itsensä täysillä likoon työnsä äärellä.

Suuri vastakkainasettelu

No nyt kun näitä puhujien ohjenuoria katsoo, niin tässähän on tarjolla aivan eri puolet pöytää! Kumpi on oikeassa? Tunnustettu tiikeriäiti vai hassu, viisas kirjailijahahmo värikkäissä laseissa? Chua on provokatiivisempi, kun taas Godin on ehkä helpompi lähtökohdiltaan hyväksyä, ainakin omassa maailmankuvassani.

Mutta mutta! Nyt teemme mielenkiintoisen oikaisun bisnesmaailmaan. Suoraviivastetaanpa, että aika lailla usein näistä menestyjistä tulee johtajia. Menestys kun tuppaa keräämään ympärilleen ihmisiä ja organisaatioita.
Ryhdyin siinä sitten miettimään kuunnellessani, että minä olen nähnyt johtajissa tämän ammatillisen vaiheeni aikana kaikki nämä kuusi piirrettä. Siis menestyneissä/supermenestyneissä johtajissa. En kaikkia kuutta kaikissa, mutta takuulla monia näistä kuudesta ristiin rastiin kaikissa.

Voisiko siis olla, että molemmat ovat oikeassa? Voisi. Haluan lähteä siitä ajatuksesta, että molemmat Godin ja Chau ovat onnistuneet määrittelemään menestyksen kaavan. Näiden kahden ajattelijan työt yhdistämällä on mahdollisuus nähdä aika mielenkiintoinen läpileikkaus menestykseen ja johtajuuteen.

Sitten tehdään vielä toinen suoraviivaistus: Kaikilla tällaisilla ”isoilla” persoonan piirteillä on sekä valo että varjo. Eli kun ihmisessä joku tällainen fundamentti alkaa oikein urakalla korostua, avautuu sekä suuri mahdollisuuksien tapahtumahorisontti että arvaamattoman mörön häkin lukko.

6 kohdan valot ja varjot

Minuun on kahdentoista vuoden aikana kovakoodattu sellainen maaniseen taittava tarve mallintaa asioita. Päätinpä siis sunnuntain ratoksi mallintaa hybridin näiden kahden puhujan väittämistä valoineen ja varjoineen. Tässä olisi heittämällä kirjan verran kehystä, mutta koetetaan nyt pysyä maltin rajoissa.

anttikuva

Tuolta se nyt sitten näyttää. Tulkintaohjeeksi sen verran, että harmaalla pohjalla ominaisuus, valkoisella sen valoisa puoli ja mustalla varjojen valtakunta. Veikkaanpa, etten ole ainut tuota laatikkoiloittelua katsoessani, joka tunnistaa sieltä, niin hyvässä kuin pahassa, omia nykyisiä ja entisiä esimiehiään, johtajiaan ja muita bisnestuttuja.

Millaisia ohjeita tämän äärellä nyt voisi antaa. Ainakin kaksi.

  1. Jos tunnistat tuolta itseäsi, mieti millaisen pomon itse haluaisit? Valitaanko valoista vai varjoista?
  2. Koska kuitenkin tunnistit tuolta itseäsi, niin tein näille kahden lauseen käyttöohjeen: ”Ensin hyväksy kaikkien asioiden kaksi puolta. Sitten vahvista valoa ja tutki & työstä varjoa.”

Muutamia tarkennuksia ja selvennyksiä loppuun

Itseluottamuksen varjon ”omnipotentti diktaattori” on hyvä puhua auki. Liiallinen, väärin ruokittu itseluottamus synnyttää helposti käsitteen kaikkivoipaisuudesta ja omavoimaisuudesta. Tämän polun päästä löytyy yleensä itsensä loppuun ajamia yksinäisiä ihmisiä, joiden ideaaleista ei koskaan tullut maailman tapoja.

Hyväksynnän kaipuu näyttää pohdittuna hyvin voimakkaasti ainakin omassa ajattelussani kiinnittyvän ihmisen vuorovaikutustaitojen kehittymiseen. Syynä voi toki olla kirjoittajan voimakas rakkaussuhde arkkityyppiteorioihin. Epävarma, hyväksyntää hakeva ihminen usein kamppailee itselleen vahvan retorikon lahjat. Kysymys kuuluu sitten, käyttääkö näitä lahjoja todellisuuden oikeamieliseen ja hyveelliseen tulkintaan ihmisille vai oman edun manipulatiiviseen tavoitteluun. Ai miksikö ”naamioitu” manipulaattori? Epävarmuus kun on helpointa peittää mallista rakennettuun ja joskus jopa karikatyyriseen roolihahmoon. Tämän roolihahmon riisuminen ja hylkääminen sitten tekee suurista ihmisistä titaaneja.

Impulssinhallinta ja impulssiherkkyys toden totta ansaitsisivat omat kirjoitelmansa. Todetaan nyt kaksi asiaa: Innokas ihminen, jolla on malttia viivytettyyn tarpeentyydykseen on pysäyttämätön. Samalla impulssikontrollin heikkous johtajalla johtaa pääsääntöisesti pelon kulttuuriin ja organisaation fokuksen ja energian keskittymiseen johtajansa miellyttämiseen.

Keskeneräisyyden tunnistaminen ja tunnustaminen on lahja, joka ohjaa meidät oppimaan ja opettelemaan. Samalla se on Frodon sormuksen painoinen taakka mielessä: ”Olenko minä tarpeeksi ryhtyäkseni / onnistuakseni? Onko minulla vieläkään lupa loistaa?” Jälleen kerran, vahvista valoa ja tutki ja työstä varjoa. Nöyryyden ja epävarmuuden välinen nuorallatanssi ympäröivän mielipidetsunamin silmässä ei ole helppo matka kenellekään.

Pysähtymisen kyvystä ja läsnäolon voimasta on kirjoitettu läntisessä maailmassa ainakin kirkkoisä Augustinuksen ajasta saakka. ”Oikeastaan ei siis voida sanoa: on kolme aikaa, mennyt, nykyinen ja tuleva. Asianmukaisemmin ehkä sanottaisiin, että on kolme aikaa: menneen nykyisyys, nykyisen nykyisyys ja tulevan nykyisyys. Sillä nämä kolme asiaa ovat jollakin tavalla sielussa, muualla en niitä näe.” – Augustinus joskus n. 400 jKr. teoksessaan ”Tunnustukset”. Tästä ei siis kannata ihan joka keskustelussa antaa krediittejä Echard Tollelle 😉 Pysähtyneisyys ja läsnäolo synnyttävät mahdollisuuden empatialle ja tilaa viisaudelle. Mutta on niillä varjokin. Joskus vahvasti pysähtymään kykenevät ihmiset pysähtyvät siinä määrin, että kaikista maailman murheista tulee lopulta heidän murheitaan ja ennenkaikkea liike lakkaa liiaksi, hence ”Sympaattinen Etana”.

Taiteilijoita tämä suomalainen bisnesmaailma kaipaisi ihan kauheasti lisää. Sellaisia taiteilijoita, jotka rakastaisivat yksityiskohtia, mutta samalla osaisivat maalata sen todella suuren ”taulun” yrityksestään. Sellaisen teoksen jonka äärelle kaikki, niin omat ihmiset kuin asiakkaatkin palaisivat halusta päästä. Godin taisi todeta yhdessä kohtaa esitystään ”art begs for connection”. Juuri tuota paremmin mielestäni ei sanojaan voi aiheen ympärillä asetella. Ja kuten viesti läpi koko NBF:n kuului – bisnes on nyt ja tulevaisuudessa 1. huomion saamista ja 2. suhteen synnyttämistä. Tämäkään ei muuten ole uusi totuus. Näin se on aina ollut.