Blogi: Vain tunnelmaa ja tekemistä voi johtaa

Henkilöstöinfossa johtaja puhuu henkilöstöä vieraannuttavilla, bisneskirjoista tutuilla, osittain englanninkielisillä termeillä, että mitä kaikkea hienoa pitäisi saada aikaiseksi ja kuinka hienosti on jo edetty. Työntekijä kuuntelee, mutta tunnistaa hyvin vähän, jos lainkaan, yhteyksiä omaan arkeensa. Johtaja lopettaa toteamalla: ”Mennään hommiin ja tehdään meidän strategiasta totta!”. Työntekijä poistuu tilaisuudesta ajatellen, että ihan kiva idea, muttei ole aivan varma miten. Työntekijä on jopa vähän innoissaan siitä, mitä johtaja puhui, muttei saa kiinni pitäisikö hänen tehdä jotain? Työntekijä toteaa lopulta mielessään, että varmaan esimies tulee sanomaan, jos pitää. Esimies ei koskaan tule. Sanoo vain että tulokset eivät ole tarpeeksi hyviä, muttei pohdita yhdessä, mitä pitäisi tehdä toisin.

Tuija Siltamäki kirjoitti oivallisen kirjoituksen tekemis-hypestä ja sen hähmäisyydestä. Teen aiheen parissa päivittäin töitä, joten pystyn samaistumaan Tuijan esittämiin havaintoihin. Olen pohtinut paljon ”tekemisen” hähmäisyyden juurisyitä yritysmaailmassa. Erityisesti johtajien ja esimiesten arjen vaikeuksia tärkeimmän tekemisen tunnistamisessa.

Miksi tekemisen ympärillä leijuu hähmäisyyden pilvi?

Johtajat tietävät paljon tavoitteista ja tahtotiloista, mutta melko vähän arjen tekemisestä ja vallitsevasta kulttuurista. Tai ehkä tietävät, mutta eivät ymmärrä, koska kulttuurin piirteitä on vaikea tunnistaa kulttuurin sisältä käsin.

Tämä johtaa siihen, että ongelmia pyritään ratkomaan täydellisyydestä, ei todellisuudesta käsin.

Tämä puolestaan luo sen niin kovin tavallisen kuilun johdon ja työntekijöiden välille: Työntekijät pitävät johtoa liian vaativana ja epärealistisena ja johdon mielestä työntekijät ovat ”muutosvastarintaisia”. Tämä johtuu siitä, että johto puhuu täydellisyydestä käsin ja työntekijät todellisuudesta käsin – kykenemättä ymmärtämään toistensa maailmaa.

Miten tämä liittyy tekemisen hähmäisyyteen? Kuvittele edellä kuvaamani kuilu, johto toisella reunalla ja työntekijät toisella. Kuvittele esimies seisomaan kuilun keskelle, toinen jalka johdon reunalla ja toinen jalka työntekijöiden reunalla. Esimiehen pitäisi pystyä tulkkaamaan johdon tahto, eli strategia ja tavoitteet, työntekijöiden arjen tekemiseksi. Kuinka moni esimies pystyy tähän? Kuinka moni johtaja on perillä johtaako hänen esimiehensä tärkeintä tekemistä? Kuinka moni alainen osaa vaatia tätä?

Mistä tietää, mitä oikeasti kannattaa tehdä?

Tuija ehdotti kirjoituksessaan ”jos edes joskus joku heittäisi kriisikokouksessa pahinta häslääjää palaveripullalla naamaan ja huutaisi, että nyt kukaan ei tee mitään, ennen kuin tiedetään, mitä oikeasti kannattaa tehdä”. Kannatan ideaa! Tärkeimmän tekemisen tunnistaminen vaatii oikeasti aikaa ja keskustelua. Jotta voi yhdistää johdon tahtotilan ja ihmisten arjen, täytyy pysähtyä yhdessä asian äärelle. Jotta voi ymmärtää toisen maailmaa, täytyy viettää yhdessä aikaa.

”Vasta kun ymmärrämme toisiamme, pystymme näkemään, mitkä voisivat olla ensimmäiset askeleet nykytilanteesta kohti tahtotilaa.”
Kun ensimmäiset askeleet on otettu ja tärkein tekeminen juurtunut arkeen, voidaan pohtia seuraavia. Todellisuudesta, ei täydellisyydestä käsin. Me autamme asiakkaitamme tunnistamaan nämä tärkeimmät tekemiset Vaikutuskartta-työkalumme avulla. Siinä strategia puretaan auki mittareiksi ja mittarit todennettavaksi ja toistuvaksi tärkeimmäksi tekemiseksi. Vallitseva kulttuuri vaikuttaa siihen, mitkä tekemiset kannattaa ottaa työn alle ensin.

Miten pysyt polulla?

Ihmisten täytyy haluta toteuttaa tärkeintä tekemistä, sillä tunne on tekemisen moottori. Halun syntymisen edellytys on jonkinlainen yhteinen näky. Heidän on löydettävä tästä näystä jotain mikä puhuttelee heitä henkilökohtaisesti. Tämä vaatii aikaa, dialogia ja muistuttamista.
Halun lisäksi tarvitaan pakottava systeemi, joka pitää ihmiset polulla. Esimies on tärkeä liima johdon tahdon ja ihmisten arjen välissä. Ihminen lipsuu luonnostaan polulta, takaisin vanhaan, takaisin mukavuusalueelle. Esimies voi estää kuilua kasvamasta taas liian suureksi. Esimies tarvitsee tuekseen systematiikan omaan johtamistyöhönsä.

Mistä tiedät, toteutuuko tärkein tekeminen arjessa? Tuloksista? Silloin on jo liian myöhäistä – tuloksia ei voi johtaa, vain tunnelmaa ja tekemistä voi johtaa. Jos et tiedä missä tunnelma tai tekeminen menee, et voi johtaa niitä todellisuudesta käsin. Tarvitaan siis jonkinlainen läpinäkyvyys tunnelmaan ja tekemiseen. Olemme itse oppineet tämän vuosia sitten kantapään kautta ja siksi luoneet tähänkin työkalun.

Me autamme työksemme yrityksiä tekemään tärkeimmästä tekemisestä totta. Olemme vuosien varrella oppineet yhdessä asiakkaidemme kanssa, miten saadaan tuloksia aikaan. Kutsu meidät kylään niin tuomme pullat mukanamme!