Video: Näin sanot suorat sanat rakentavasti

Vältteletkö vaikeiden konfliktitilanteiden käsittelyä?

Onko sinulla joskus fiilis, että tekisi mieli sanoa jollekulle suorat sanat?

Nostaa esiin joku asia, jonka kaikki tiimissä tietävät, mutta josta kukaan ei halua puhua. Ehkä sinun pitäisi antaa korjaavaa palautetta tai käsitellä teidän tiimissä kytevää konfliktia, mutta kun hetki on käsillä, vedät käsijarrusta. Sanot, että joo joo, otan tämän esille, mutta kohta. Puhun tästä lounaan jälkeen, ensi maanantaina tai kun en ole niin väsynyt. Käytännössä asia jää käsittelemättä.

Tiedän täsmälleen miltä sinusta tuntuu. Nyt kun kuvaamme kirjoitan tätä, niin eilen soitin puhelun, jonka tekemistä olin lykännyt seitsemän viikon ajan. Joka päivä puhelu tuli mieleeni: nyt kyllä soitan. Heti sen perään lisäsin, että joo, soitan – mutta en nyt, vaan kohta. Soitan autosta, soitan kun astun ulos autosta, soitan perjantaina, maanantaina, tunnin päästä.

Ja puhelu jäi tekemättä.

Minkä takia toimin näin? Miksi laitoin energiaa sen välttelyyn, joka kuitenkin pitää hoitaa?

Välttely johtuu siitä, että pelkäämme vaikeisiin keskusteluihin liittyviä ikäviä tunteita. Siinä on riski, että joku loukkaantuu tai sanoo meille jotain ikävää. Palautteen saaja tekeekin bumerangi-liikkeen, ja alkaa kertomaan missä minä olen epäonnistunut. Sitten liu´umme taisteluun – kuka saa olla enemmän oikeassa ja kuka saa sanoa viimeisen sanan.

Varsinainen asia on edelleen käsittelemättä.

Vasta sitten kun suostumme tuntemaan mitä tahansa, voimme tehdä mitä tahansa.

Kun suostun siihen, että vähän aikaa tuntuu ikävältä, niin pidemmän päälle se kuitenkin kannattaa. Lopulta ajattelin kerrankin noudattaa sitä neuvoista vaikeinta – omaa neuvoa. Otin puhelimen ja soitin vaikean puhelun, ja asia oli käsitelty muutamassa minuutissa. Sen jälkeen rupateltiin ja sovittiin lounaasta. Eli tätä kannatti lykätä viikkotolkulla ja stressata, miten toimisin?

Miten sain puhelun onnistumaan?

Ensin validoin tunteet, eli kerroin, että minusta tuntuu vaikealta kertoa tämä. Silloin tilanteesta tulee heti vähän helpompi, kun ei tarvitse peittää ilmeistä asiaa.

Toiseksi sanon suoraan, eli kerroin itse asian hyvin koruttomasti ja tavalla, joka ei jättänyt tulkinnoille varaa.

Sitten olin valmis kuuntelemaan mitä hänellä oli sanottavana asiasta ja valmiina hyväksymään sen, että vastapuoli voi myös pahoittaa mielensä.

Lopussa kiitin vastapuolta ymmärryksestä ja kerroin arvostavani sitä, että hänen kanssaan voi puhua vaikeistakin asioista.

That’s it! Ei ollut tämän kummempaa.

Eli: osoitin että välitän, en vihjaillut vaan kerroin asian kuten se on, ja osoitin arvostusta häntä kohtaan kiittämällä. Minulle jäi ainakin tunne, että poistuimme keskustelusta niin, että molemmat saivat säilyttää kasvonsa.

Anna Perho
Anna on valmentaja, jolla on rautainen kokemus mediasta ja sisällöntuotannoista. Hän on työskennellyt kolumnistina ja toimittajana Suomen suurimmissa sanoma- ja aikakauslehdissä, juontanut ja käsikirjoittanut tv-tuotantoja ja työskennellyt kuusi vuotta radion aamushow’n juontajana. Hän on myös kirjoittanut useita bisnes- ja self help -kirjoja, joista tuorein on hankalia vuorovaikutustilanteita käsittelevä Suorat Sanat. Tutustu Annaan tarkemmin täällä!